Liikuttiin sitten Euroopan parlamentissa, eduskunnan käytävillä tai kunnan valtuustosalissa, asumiseen kohdistuvia päätöksiä tehtäessä on muistettava, että asumismenot ovat nousseet 2020-luvulla jo neljänneksellä.
Kiinteistöliiton Indeksitalo-vertailu tarkastelee taloyhtiöiden kunnissa päätettävien kustannuksien vuosittaista kehitystä. Syyskuussa julkaistu tuorein indeksi osoittaa, että vertailtavat asumisen kustannukset ovat nousseet tänäkin vuonna miltei kaikkialla Suomessa. Vertailun kohteena olleista 59 kunnasta kiinteistökustannukset nousivat 53 kunnassa. Keskimääräisten kasvaneiden kuluerien joukkoon lukeutuivat kiinteistövero, kaukolämpö, jätehuolto ja vesi. Vertailtavista kuluista vain sähkön hinta on tullut alaspäin, vaikkakin varsin korkealta tasolta. Kustannukset nousivat keskimäärin yli neljä prosenttia edellisvuodesta.
Harva pitää hoitomenojen kasvua toivottuna, mutta asiaan vaikuttaminen ei ole aivan yksinkertaista. Esimerkiksi Ukrainan sodasta seuranneelle hintojen nousulle ei ole voinut tehdä paljoa. Toinen haaste on se, että asumista koskevat päätökset tehdään usealla eri tasolla – yksityisissä yrityksissä, kuntakonsernien eri oksilla, eduskunnassa ja jopa Euroopan unionissa, vaikka asuminen ei ole kuulunut suoraan EU:n rooteliin. Tähän on tosin tulossa muutos, kun joulukuussa työnsä aloittava komissio saa ensimmäinen asumisasioista vastaavan komissaarinsa. Läheisyysperiaatteen mukaisesti asumisen asioiden tulisi jatkossakin pysyä suurelta osin jäsenvaltioiden päätäntävallassa. Se, millaiseksi EU:n asuntopolitiikka sittenkin muodostuu, jää nähtäväksi.
Suomessa eduskunta ja ennen muuta valtaapitävä hallitus vaikuttaa moneen asumisen kustannukseen, osittain suoraan ja osittain välillisesti. Esimerkiksi arvonlisäveron korotus näkyy useiden taloyhtiön ostamien palveluiden ja tuotteiden hinnoissa. Toinen merkittävä kustannus on kiinteistövero, jonka veroprosenttien ylä- ja alarajan määrittelee laki. Näiden raamien sisällä kunnat tekevät päätöksensä kiinteistöveron tasosta. Kuluvan vuoden alusta voimaan astunut kiinteistöveron alarajan korotus tontin osalta tarkoitti kiinteistöveron korotusta neljässä viidestä kunnassa – ja asumisen kallistumista.
Kuluvan syksyn aikana Petteri Orpon hallitus on tuomassa eduskuntaan esityksensä kiinteistöveron uudistamiseksi. Uudistuksen tavoitteena on korjata kiinteistöjen verotusarvojen ja käypien arvojen eriytymistä toisistaan. Tehtävä ei ole helppo, ja se sisältää joukon potentiaalisia sudenkuoppia. Iso kysymys on, miten kunkin rakennuksen arvo määritellään verotuksessa ja ovatko muutokset ennustettavia. Hallitusohjelmassa on linjattu, että uudistus toteutetaan pitkillä siirtymäajoilla, kuten myös se, että kiinteistöveron muutokset ovat kohtuullisia kiinteistön omistajille. Kiinteistöliitto pitää siirtymäaikoja ja muutosten maltillisuutta ehdottoman tärkeinä kriteereinä.
Valtaosa asumiseen vaikuttavista päätöksistä tehdään kunnissa ja niiden konserniyhtiöissä. Kunnat vastaavat muun muassa maankäytöstä ja kaavoituksesta, vesi- ja jätehuollosta, rakennusvalvonnasta ja usein myös kaukolämmöstä. Ensi keväänä pidetään kunta- ja aluevaalit, ensimmäistä kertaa yhtä aikaa. Kodinomistajan kannattaakin kysellä valtuustoihin mandaattia hakevilta myös asumisen asioista: miten asumisen kallistumista taklataan, miten taataan riittävä ja eri tarpeisiin soveltuva asuntotuotanto, miten vihreää siirtymää edistetään rakennuskannassa ja miten huolehditaan siitä, että kukaan ei putoa kyydistä moninaisten muutosten keskellä.
The post Asuminen jatkaa kallistumistaan appeared first on Suomen Kiinteistölehti.